Yhdistyksemme CNC-sorvi, pieni Emco PC Turn 50, on saatu vihdoin siirrettyä tiloihimme. Alusta asti oli tiedossa, että sen ohjauskone on aitoa ’90-luvun alkua, eli ARC-merkkinen 486 DX-prosessorilla, neljän megatavun muistilla ja 250 megatavun kiintolevyllä varustettu työjuhta. Koneessa on asennettuna kaksiporttinen Emcon valmistama RS-485-ISA-kortti ja GE Fanuc 0-yhteensopiva ohjelmisto, jolla kommunikaatio sorvin kanssa tapahtuu. Koska haluamme harrastaa enemmän sorvausta kuin CNC-sorvien modernisointia, päätimme että ohjauskone kunnostetaan ja kytketään Ethernet-verkkoon, jotta tiedostojen siirtäminen sille ja sieltä olisi helppoa.
Aivan ensimmäiseksi halusimme kuitenkin tehdä kiintolevyn sisällöstä ohjaussoftineen ja lisensseineen imagen, jotta kiintolevyrikon tai muun vastaavan katastrofin sattuessa voisimme palauttaa lähtötilanteen. Kävi ilmi, ettei kellään meistä ole enää tietokonetta, johon saisi järjellisellä säätämisen määrällä IDE-levyä kiinni. Tässä meitä auttoi nokialainen pitkän linjan elektroniikkaharrastaja, joka tunnetaan nimimerkillä turboruuvi – hänen hallustaan löytyi IDE-väylällä varustettu PC, jolla image syntyi kätevästi. Näin syntynyt varmuuskopio siirrettiin riittävän moneen paikkaan talteen, koska varma on varmaa.
Erään jäsenemme arkistoista löytyi 3comin legendaarisehko 3C509 Etherlink III-verkkokortti, jonka asentaminen herätti nostalgisia tuntemuksia ja mietinnän siitä, milloin on viimeksi tullut asennettua ISA-korttia yhtään mihinkään. Korttihan ei tee mitään ilman ajureita, joiden siirtäminen aiheuttikin ensimmäisen varsinaisen pähkinän. Ajureiden löytäminen sen sijaan oli sangen triviaali temppu, koska joku jossain on päättänyt mirroroida MPolin koko tiedostoarkiston vm. n. 1998, josta edellämainittu ajurilevy oli hyvin helppo löytää – olihan käyttöliittymä vanhastaan tuttu.
Koska aikaa oli koko ilta, päätimme että tiedosto siirretään keinolla millä hyvänsä. CD-asemaa ohjauskoneessa ei ole, joten optinen media ei tule kyseeseen. Ei myöskään korppu, sillä muissa holvin koneissa ei ole korppuasemaa, eikä toimivaa korppua olisi myöskään löytynyt mistään. Yhden kannettavan tietokoneen telakasta sen sijaan löytyi sarjaportti, samoin kuin ohjauskoneesta, joten tämä sai luvan toimia yhteisenä nimittäjänä. Lisähaastetta tähän antoi se, että kyseiseen telakkaan sopivasta tietokoneesta puuttui kiintolevy.
Paitsi että… nollamodeemikaapelia ei ole, D-liittimiä ei ole. Kuitenkin tiedossa oli, että RS-232 pelaa vallan mainiosti kolmella karvalla, kunhan vain keksimme jotain, millä saamme porttien pinnit yhdistettyä. Löysimme aarrearkuistamme ilmeisesti PC-koneen näyttökortin lisävirransyöttöön tarkoitetun johdon, jonka liitinrungon sisällä olevat kontaktit vaikuttivat sopivilta. Allekirjoittanut otti sivuleikkurit ja pihdit kauniiseen käteen ja alkoi rouhia liitinrunkoa pienemmiksi paloiksi samalla kun kanssaholvilainen lähti tarkastamaan rakennuksen yläkerroksista löytyvää elektroniikan kierrätyspistettä, josko sieltä löytyisi apua tähän polttavaan tarpeeseen.
Viitisentoista minuuttia myöhemmin löytöretkeilijä palasi leiriin ja toi tullessaan kaksi HP:n kytkimestä purettua pientä tuuletinta, joiden kolmipiikkisten virtaliitinten jako näytti samalta kuin sarjaportin liittimessä. Mainiolla ranskalaisvalmisteisella Opinel-taittoveitsellä suoritetun liiallisen materiaalin poiston jälkeen liittimet osoittautuivatkin sangen mukavalla tavalla mekaanisesti yhteensopiviksi DE-9-liitinten kanssa, joten niillä kytkettiin RX ja TX yhteen. Kauempana sivulla olevaan vitospinniin eli maahan käytettiin edellä kuvailtu entinen näyttökortin johto. Kokonaisuus edusti siinä määrin komeaa suomalais-ugrilaista tee-se-itse-kulttuuria, että siitä oli pakko ottaa kuva, koska muuten kukaan ei uskoisi.
Seuraavan ongelman aiheuttikin softa. Muistilokeroiden syövereistä palautui mieleen MS-DOSin mukana tullut Interlink-niminen kapistus, joka osasi siirrellä tiedostoja DOS-koneelta toiselle sarja- tai rinnakkaisportin ylitse. Pikainen hakukoneen käyttö ei tuottanut toivottua tulosta – kukaan ei ole kirjoittanut Interlink-protokollan (suljettu, tottakai) mukaista Linux-clienttiä tai -serveriä eli piuhan molemmissa päissä tulisi ajaa DOS-yhteensopivaa käyttöjärjestelmää. Ei saa lannistua, vaan pitää kaivaa taskun pohjalta USB-muistitikku, kasata siihen FreeDOS-live-ympäristö maustettuna Interlinkin .EXE-tiedostoilla ja bootata holvin läppäri siltä. Tämän jälkeen voitiin todeta, että Interlink tarvitsisi toimiakseen kytketyt vuonvalvontanastat. Äh, päh. Ei sitten.
Muista holvilaisista en mene sanomaan, mutta allekirjoittaneen määrittävinä luonteenpiirteinä voidaan pitää mm. sitkeyttä ja tyhmyyttä. Näiden voimien ajamana käynnistettiin ohjauskoneen suomenkielinen Windows 3.11 siinä toivossa, että sen ohjelmavalikoimasta löytyisi jonkinlainen apu tilanteeseen. Hämmästyksen, yllätyksen ja huojentuneisuuden määrä on sanoinkuvaamaton, kun käyttöliittymän syövereistä löytyy ytimekkäästi nimetty Pääte-niminen pääteohjelma, jonka ominaisuuksista mainittakoon mm. XModem-tiedonsiirto ja 19200 bps maksiminopeus.
Melkein perillä! Nyt vielä toiseen päähän XModemia puhuva pääteohjelma ja tiedostot siirtymään. Koska toisen pään koneella oli valmiina edellä kyhätty FreeDOS-ympäristö, päätimme kokeilla muinaisen Terminate-pääteohjelman asentamista siihen. Valitettavasti itse ohjelmaa emme saaneet koskaan käynnistymään, mutta jakelupaketin mukana tullut asennusohjelma sisälsi monia opettavaisia ja hämmentäviä – osin filosofisiakin – väliruutuja, joista näyte ohessa.
Tässä kohtaa muistui mieleen, että Minicomhan osaa lähettää tiedostoja vaikka millä protokollilla, ja pienellä hakukoneen käytöllä löytyikin Puppy Linux-niminen tikulta käynnistyvä Linux-jakelu, josta kyseinen pääteohjelma löytyy. Tikku koneeseen, uudelleenkäynnistys, pääteohjelma tulille ja sarjalinkki alkoi toimia välittömästi. Hämmennyksen ja epäuskon vallassa saatoimme molemmat pääteohjelmat tiedostonsiirtotilaan, valitsimme lähettävästä päästä verkkokortin asennustiedoston ja…
Tehtävä suoritettu! Ajuripaketin purkamisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että Windows 3.11:stä puuttuivat kaikki verkkoliikenneaiheiset komponentit, ja niiden lisäämiseen tarvittaisiin alkuperäisiä asennuslevyjä. Nämä löytyivät kuitenkin Internetin syövereistä yllättävän vähällä vaivalla. Teimme niiden sisällöstä ZIP-paketin, kooltaan 11,5 megatavua, ja jätimme sen siirtymään yötä vasten, koska kello alkoi olla hiljalleen lähempänä yhtä yöllä.
Ensi jaksossa:
- Työryhmä-Windows 3.11 ja TCP/IP, uhka vai mahdollisuus?
- Toimiiko Netscape Navigator 2.0 neljän megatavun keskusmuistilla?
- Onko missään mitään järkeä?
Pysykää kanavalla.